Runot kertovat läheisen, oman äidin lähestyvästä kuolemasta, viimeisistä hetkistä, arjen tapahtumista, jossa ihmisyys on vahvasti läsnä. Kertojana vuorottelevat kuoleva vanhus ja tytär. Runot kertovat väkevästi vanhuudesta, luopumisesta, surusta ja pelosta. Samalla se on kuvaus ihmisyydestä ja eletystä elämästä, kun kaikki turha on riisuttu ympäriltä. Enää ei tarvitse teeskennellä. Lähestyvä kuolema antaa myös lohdun ikuisuuden pitkässä matkassa.