Omakohtainen tarina uskonnollisen yhteisön valtarakenteista. Johannes Alaranta varttui vanhoillislestadiolaisessa perheessä, ja aikanaan hänestä tuli pappi ja liikkeen puhuja. 2010-luvun alussa ilmoille alkoi kuitenkin tihkua tietoa liikkeen sisäisistä lasten hyväksikäyttötapauksista. Kun vaikeneminen ja avoimuuden puute kävivät ylivoimaisiksi, Alaranta jätti liikkeen taakseen. Omakohtaisessa, blogikirjoituksilleen perustuvassa teoksessa Alaranta kuvaa kokemuksiaan vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Kirja käsittelee myös lestadiolaisen yhteisön hierarkiaa ja herättää puhumaan aiemmin vaietuista asioista.