"Tästä sisään", ystäväni sanoi lempeällä äänellä. Seisahduin katsomaan taloa, jonka edustalle olimme saapuneet. Sen pikkuruiset ikkunat loistivat kodikkaan houkuttelevina. Ystäväni katsoi minua kysyvästi. Vedin henkeä sisään ja nyökkäsin, mutten pystynyt liikuttamaan kylmästä kangistuneita jalkojani, vaikka hyytävä pohjoistuuli yrittikin väkipakolla puskea minua sisään. Lars, ystäväni, tarttui minua kädestä kuin esikoululaista, joka piti taluttaa porteista sisään, kohti sinistä etuovea. Asukkaat olivat ripustaneet ovelle kaarnapintaisen joulukranssin, vaikka oli vasta kahdeksas joulukuuta. Ennen kuin olimme ehtineet edes päästä ovelle saakka, se avautui ja nuori, vaaleahiuksinen poika pisti päänsä ulos ja hymyili ystävällisesti. Mitä tässä talossa oikein tulee tapahtumaan?