Pako toistuvan väkivallan kehästä. Monique ja Édouard, äiti ja poika, ovat osattomuuden ja kaltoinkohtelun uhreja. Édouard on luonut itselleen uuden elämän, mutta Monique valitsee toistuvasti väärin. Édouard Louis'n tuotantoa voisi kuvailla freskoksi hänen omasta elämästään. Kirjoissaan hän on käsitellyt köyhää lapsuuttaan, luokkahyppyään ja vaikeaa suhdettaan perheeseensä. Louis'n äiti Monique, jonka elämänmuutosta Naisen taistelut ja muodonmuutokset käsitteli, on väkivaltaisesta avioliitosta erottuaan joutunut jälleen alistavaan parisuhteeseen. Nyt, toisin kuin lapsena, Édouard pystyy auttamaan äitiään, mutta irtautuminen ja kasvu on Moniquen tehtävä itse. Édouardin muutos, perheen aluksi vierastama ja hylkimä, on lopulta muuttanut heitä kaikkia. Édouard Louis (aiemmin Eddy Bellegueule, s. 1992 Hallencourtissa) kirjoitti esikoisteoksensa Ei enää Eddy vain 21-vuotiaana. Ensimmäinen kustantaja hylkäsi kirjan sillä perusteella, että sen kuvaamaa köyhyyttä ei olisi Ranskassa ollut enää sataan vuoteen. Kun kirja julkaistiin, siitä tuli arvostelumenestys, sitä myytiin yli 300 000 kappaletta, ja se herätti kiivasta poliittista keskustelua. Louis on uudistanut nykykirjallisuutta tekemällä näkyväksi työväenluokkaa ja tarinoita, joista yleensä vaietaan. Häntä onkin kutsuttu yhdeksi sukupolvensa tärkeimmistä kirjallisista äänistä. Louis on opiskellut sosiologiaa Pariisissa.